MO-Komppania

3 Henkilöstö, organisaatio

3.1 Henkilöstö perustamisvaiheessa

Perustamisvaiheen henkilöstön ydinosan muodostivat “Hallamaan aliupseerikoulussa” Tuusulassa koulutetut aliupseerit, sekä tästä joukosta kesällä ja syksyllä 1940 RUK:ssa koulutetut upseerit. Koulutettuja salakirjoituksen avaajia MO:n tarpeisiin ei reservissä ollut. Talvisodan aikana oli tosin avaajiksi koulutettu tehtäviin soveltuvia kielimiehiä ja matemaatikkoja, mutta heidät oli sidottu kiinteän radiotiedustelun eli 1.K:n ja 2.K:n käyttöön. MO:n avaustehtäviin otettiin sen vuoksi edelleen reserviläisiä, joilla siviilikoulutuksensa ja -taitojensa vuoksi oli edellytyksiä näihin tehtäviin. Lähinnä valintakriteerinä oli venäjänkielen taito. Säämingin Rauhalinnassa ja Emäntäkoululla toimivasta maavoimatiedusteluyksiköstä saatiin muutama Talvisodan käynyt avaaja, joiden tehtäväksi tuli myös kouluttaa uutta henkilöstöä tähän uuteen ammattiin.

Alkuajan henkilöstövahvuudesta on muistelutieto, jonka mukaan Ruokolahdella olevassa joukkueessa (vänrikki Veikko Snellmanin joukkue) oli 15 upseeria, 15 aliupseeria ja yksi miehistöön kuuluva. Jos arvioidaan, että vänrikki Lasse Kahrolan joukkue oli samanvahvuinen, oli kokonaisvahvuus suuruusluokkaa 60 henkilöä. Luvuista on nähtävissä myös henkilöstöjakautuma: lähes koko joukko muodostui upseereista ja aliupseereista. Vain huoltotehtävissä, esimerkiksi autonkuljettajina oli miehistöön kuuluvia. Ruokolahdella tuli kesällä 1941 komppaniaan myös ensimmäinen Lotta, Siiri Korhonen (myöhemmin Kylmänoja), äskeisen muistelutiedon esittäjä.

3.2 Henkilöstön määrä kasvaa

Sodan kestäessä tuli henkilöstöä lisää: kuuntelijoita koulutusyksiköksi muuttuneen 1.K:n sähköttäjäkurssien kautta sekä avaushenkilöstöä, lähinnä venäjänkielen taitoisia miehiä ja matemaatikkoja siirrettyinä eri joukoista ja Radiotiedustelukeskuksesta.

Lotat toimivat toimisto-, viestitys ja huoltotehtävissä. Toimistoyöhön, erityisesti liikennetutkimukseen ja avaamistoimintaan sisältyi paljon piirtämistä ja tilastointia, joissa tehtävissä lotat toimivat.

Komppanian päällikkönä 1942-1943 toimineen T.R.O.Lehtosen (myöhemmin Kylmänoja) mukaan henkilöstön kokonaisvahvuus vuonna 1944 ennen vetäytymisvaihetta oli:

  • 35-42 upseeria
  • 12-15 kanta-aliupseeria
  • 70-80 kuuntelijaa (pääasiassa aliupseereita)
  • 30 autonkuljettajaa
  • 10-12 teknisen huollon henkilöä
  • 25-30 huoltomiestä
  • 30-35 lottaa
  • ilmavoimien yhteysupseeri
  • 2 sotavankia ja
  • 1 ½ hevosta

eli yhteensä noin 230 henkilöä.

3.3 Organisaatio asemasotavaiheessa

Sodan alkuvaiheessa organisaatio kehittyi vaiheittain, kuten edellä on tullut esille: alussa oli kaksi joukkuetta, sen jälkeen komppaniakoonpano, jossa johtoelin ja erillisiä ja tilapäisiä ryhmiä, mottiryhmiä. Vasta asemasotavaiheessa tultiin vakiintuneeseen kokoonpanoon, johon kuuluivat:

  • komppanian johtoporras (käytettiin nimitystä pääosasto tai vain komppania)
  • 3 mottijoukkuetta ja
  • viestinvälitysasema Lieksassa.

Vetäytymisvaiheessa kesällä 1944 organisaatio vaiheittain muuttui, muun muassa perustettiin tilapäinen joukkue Motti4.

Pääosasto jakautui toimistoihin tai vastaaviin toimipisteisiin seuraavasti (suluissa päällikköinä toimineita):

  • komento- ja huoltotoimisto (ltn Ilmari Sysimetsä)
  • kuuntelu- ja katsaustoimisto (ltn Teuvo Äyräpää)
  • liikenne- ja tilastotoimisto (ltn Pekka Varttinen)
  • salakirjoitus-avaustoimisto (kapt Rolf Lauren, sotvirk Nikolai Pavio)
  • tekninen toimisto (ltn Timo Airas, ltn Paavo Kotilainen)
  • auto-osasto (ltn Niilo Kostermaa, ylik Toivo Korkka)
  • viestikeskus “Workki” (ltn Sakari Leskinen)
  • komppanian pääosaston kuuntelukeskus (liikenne- ja tilastotoimiston alainen)

Toimistojen tehtävät olivat

  • komento- ja huoltotoimisto: komentoasiat, huolto, vartiointi, kirjanpito yms.
  • kuuntelu- ja katsaustoimisto: yhteydenpito joukkueisiin ja Kumsassa toimivaan saksalaiseen suuntimoon, tiedustelukatsausten laatiminen,
  • liikenne- ja tilastotoimisto: kuuntelun ohjaaminen, suuntimis- ym. tulosten tilastointi, vihollistietojen ylläpito, lomake- ja karttavarastot, kuuntelukeskuksen johtaminen
  • salakirjoitus-avaustoimisto: koodien analysointi ja selvittäminen, kooditiedostojen ja avaustiedostojen ylläpito, vihollisen organisaatio- ja sijoitustietojen ylläpito,
  • tekninen toimisto: radiohuolto, sähkövoimalaitehuolto, radio- ja puhelinyhteyksien huolto,
  • auto-osasto: ajoneuvohuolto, sähkövoimalaitteiden moottorihuolto, polttoainehuolto, autonkuljettajat,
  • viestikeskus: puhelin-, radio ja kaukokirjoitinviestitys komppanian sisällä ja komppaniasta ulospäin, keskusradio,
  • kuuntelukeskus hoiti omalta osaltaan kuuntelua komppanian kohdealueella, täydentäen mottijoukkueiden lähikuuntelutoimintaa, kuuntelijoita oli arviolta parisenkymmentä, joilla pystyttiin miehittämään 4 kuuntelupistettä.

3.4 Joukkueiden henkilöstö

Mottijoukkueiden henkilöstömäärä oli suuruusluokkaa 25-30 henkilöä. Määrä vaihteli eri syistä. Henkilöstöä, erityisesti avaajia vaihdettiin pääosaston ja eri mottijoukkueitten kesken.

Esimerkkinä olkoon Motti 1:n henkilöstöluettelo juuri ennen vetäytymisvaihetta kesäkuussa 1944 (osa joukkueesta on ollut lomalla tai muusta syystä poissa):

  • joukkueen johtaja (ltn Matti Äyräpää)
  • joukkueen varajohtaja (ltn Pauli Vesa)
  • avaaja (vänr Olli Inari)
  • 13 kuuntelijaa (1 sotmest, 1 vääp, 2 kers, 6 alik, 3 korpr)
  • 2 viestittäjää (kers, korpr)
  • teknikko (korpr)
  • 4 autonkuljettajaa (3 alik, 1 stm)
  • kokki (korpr).

Kuuntelijat miehittivät kuuntelupisteet, joita oli 3-4 kappaletta. Viestittäjät hoitivat LJ-lennätin- sekä kaukokirjoitin-, puhelin- ja radioyhteydet. Teknistä henkilökunta oli yksi, jonka vastuulla oli radiolaitteiden ja sähkövoimalaitteiden toiminta. Hänen lomiensa aikana joku tehtävään perehdytetty kuuntelija tai viestittäjä hoiti teknisiä asioita. Avaajia oli vain yksi. Hänellä ei ollut koulutettua sijaista joukkueesta. Lomasijainen lähetettiin komppaniasta. Jokaisella autolla oli oma kuljettajansa. Autonkuljettajat huolehtivat autoista, polttomoottorigeneraattoreista ja akuista sekä joukkueen yövartioinnista.

Eräillä henkilöillä saattoi olla useita tehtäviä, esim. varajohtaja – kuuntelija – avaaja, tai kuuntelija – osaston vääpeli tai kuuntelija – tekniset tehtävät. Myös joukkueen johtajat olivat ammattitaitoisia kuuntelijoita ja osallistuivat kuuntelutyöhön. Asemasotavaiheen mottijoukkueiden johtajina toimivat:

  • Motti 1: ltn Teuvo Äyräpää sodan alusta syyskuuhun 1942, ltn Aarne Ekerodde syyskuusta 1942 elokuuhun 1943, ltn Matti Äyräpää elokuusta 1943 sodan loppuun,
  • Motti 2: ltn Matti Äyräpää 1.7.1942-elokuu 1943, ltn Aarne Ekerodde elokuusta 1943 sodan loppuun,
  • Motti 3: ltn Pauli Koskenvaara, ltn Risto Väänänen (vaihtumisaika ei ole tarkalleen tiedossa).

Komppanian päällikköinä toimivat

  • kapt Heikki Sysimetsä 1941-1942
  • ltn Tauno Lehtonen (myöhemmin Kylmänoja)1942-1943
  • kapt Aimo Nuotio 1943-1944

Valtaosa komppanian henkilöstöä oli reserviläisiä. Komppanian päälliköistä luutnantti T.R.O. Lehtonen oli aloittanut sotilasuransa viestiaselajin kanta-aliupseerina 1930-luvulla ja käynyt jo ennen sotaa RUK:n. Ennen PMRadP:n perustamista hän palveli Pääesikunnan Valvontaosastossa. Alipäällystöstä noin 15% oli kantahenkilökuntaa. Sodan aikana kävi kadettikoulun ainakin kolme upseeria, Pekka Varttinen, Veikko Snellman (myöhemmin Virkkunen) ja Hemmo Kiviniemi.

Täydentävää kuunteluvoimaa saatiin ns. divisioonan miehistä. Motti1:llä Rukajärvellä oli apuna 14. D:n radiomiehistä koottu kuuntelupiste Ontajärvellä, josta sanomat tuotiin Motti1:lle kuriiripostina. Motti2:n apuna oli tällainen yhden upseerin ja neljän radistin vahvuinen ryhmä, joka antoi kuunteluraporttinsa mottijoukkueelle. Vastaavasti Motti3:ssa oli ns. “divisioonan miehiä”, eli eri divisioonista siirrettyjä valioluokan sähköttäjiä.