MO-Komppania

9 Yhteenveto: moottoroitu radiotiedustelu Jatkosodan tiedustelujärjestelmän osana

Reino Hallamaan tavoitteisiin radiotiedustelumme kehittämistyössä liittyi alusta lähtien liikkuvan elementin sisällyttäminen radiotiedustelun organisaatioon. Esikuvana oli hänen opintomatkalla Saksassa 1920-luvun lopulla näkemänsä moottoroitu radiotiedusteluyksikkö. Varojen vähäisyydestä johtuen tätä tavoitetta ei päästy merkittävässä laajuudessa toteuttamaan ennen Talvisotaa, jossa liikkuvaa radiotiedustelua edusti vain yksi linja-autoon sijoitettu tiedustelupiste.

Vasta Talvisodan alkuvaiheissa määrärahoja saatiin niin, että Ruotsista pystyttiin tilaamaan sarja radiotiedustelun käyttöön soveltuvia ja osittain varusteltuja autoja. Samoin Ruotsista saadut tiedusteluvastaanottimet tekivät osaltaan mahdolliseksi liikkuvan radiotiedusteluyksikön luomisen. Autojen varustelu vei kuitenkin aikansa niin, että ne tulivat käyttökuntoon vasta välirauhan aikana.

Tarvittavaa henkilöstöä ei myöskään ennen Talvisotaa ollut reservissä. Talvisodan ja välirauhan aikana toimeenpantu koulutus tuotti kuitenkin tarvittavan kuuntelijavoiman, josta myös voitiin valita moottoroidun yksikön tarvitsemat alijohtajat RUK:ssa koulutettavaksi. Tältä osin valmius Jatkosodan alkaessa oli vähintään tyydyttävä. Pahin puute henkilöstötilanteessa oli se, että tarvittavaa avaajavoimaa ei reservissä ollut, eikä sen alan koulutukseen oltu myöskään kiinnitetty huomiota Talvisodan ja välirauhan aikana. Avaajiksi jouduttiin valitsemaan henkilöitä, joilla lähinnä venäjänkielen taidon puolesta katsottiin olevan edellytyksiä tähän tehtävään. Myöhemmin, ilmeisesti syyskesällä 1941 siirrettiin komppaniaan maavoimayksiköstä muutama kokenut avaaja.

Liikkuvan radiotiedustelun organisointi ja käyttöperiaatteiden määrittäminen oli Jatkosodan alkaessa selvästi kesken. 18.6.1941 perustetun Päämajan Radiopataljoonan organisaatiossa liikkuvana elementtinä oli komppania, 3. Komppania, mutta todellinen organisaatio muodostui kahdesta erillisestä joukkueesta, jotka raportoivat maavoimayksikön eli 1. Komppanian johtopaikkaan Sääminkiin. Liikkuvalla komppanialla ei ollut omaa johtoa. Joukkueiden toiminta oli ainakin osittain improvisoinnin luonteista. Vasta elokuussa 1941muodostettiin komppaniaorganisaatio omine johtoportaineen.

Komppaniaorganisaatioon siirtymisen jälkeen loppuvuoden 1941 ajan yksikköä käytettiin pieninä yhden 1-2 auton ryhminä eri hyökkäyssuuntien tukemiseksi. Taustalla olivat mahdollisesti Talvisodan kokemukset radiotiedustelun merkityksestä mottitaistelujen yhteydessä. Kevättalvella-kesällä 1942 organisaatio kiteytyi. Liikkuvasta kuunteluvoimasta muodostettiin kolme joukkuetta (mottijoukkuetta), jotka sijoitettiin itärintaman eri rintamanosille eli Uhtualle, Rukajärvelle ja Syvärille. Komppanian pääosasto, jolla oli oma kuunteluvoimansa, oli sijoitettu Karhumäen suunnalle.

Komppanian päätehtäväksi asemasotavaiheessa muodostui lähitiedustelu, jonka keskittyi välittömästi rintaman takana toimivien joukkojen toiminnan selvittämiseen ja seuraamiseen. Tärkeänä tietolähteenä olivat NKVD-joukot, joiden viestit paljastivat tietoja muista alueelle sijoitetuista joukoista ja niiden toiminnasta. Erityisenä kohteena oli NKVD:n oma toiminta suomalaisia kaukopartioita vastaan. Mottijoukkueet oli sijoitettu lähelle kyseisellä suunnalla toimivan yhtymän esikuntaa, jolloin pystyttiin välittömästi raportoimaan yhtymän kannalta merkittävistä tiedustelutuloksista.

3. Komppania lähti sotaan ja kävi sotansa käytännöllisesti katsoen täysin reserviläisvoimin, jolla itse kuuntelutyön kannalta oli muodollinen koulutus tehtäväänsä. Sen sijaan avaustyö jouduttiin käynnistämään täysin kouluttamattomin voimin, vain parin kolmen kokeneen avaajan tukemana. Toiminnan organisoinnista ja tiedusteluprosessiin liittyvistä järjestelyistä ei johtajina toimivilla ollut juuri mitään koulutusta tai kokemusta, lukuun ottamatta komppanianpäällikön tehtävissä pisimpään toiminutta T.R.O. Lehtosta (Kylmänoja), jolla oli kanta-aliupseeritausta viestijoukoissa ja sen jälkeen kokemusta toiminnasta Pääesikunnan Valvontaosaston radiovalvontatehtävissä. Avainasemissa olivat mottijoukkueiden johtajina ja komppanian pääosaston toimistopäälliköinä toimivat nuoret reservivänrikit ja -luutnantit. Heidän aloite- ja järjestelykykynsä sekä johtajaominaisuuksiensa ansiosta komppanian toiminta oli tehokasta ja komppanian tehtävän kannalta tarkoituksenmukaista. Komppaniassa ja sen mottijoukkueissa oli hyvä henki. Kokemattomina sotaan lähteneiden avaajien ammattitaito kehittyi nopeasti kokemuksen myötä. Varsinaista systemaattista koulutusta ei sodan aikanakaan heille järjestetty, mutta työssä oppiminen muutaman kokeneemman avaajan tuella tuotti hyviä tuloksia. Komppanian päätehtävän eli lähitiedustelun kannalta avauskyky oli riittävän hyvä. Näin MO:sta muodostui merkittävä tiedon tuottaja tiedustelujärjestelmämme osana.