Seuraava artikkeli on Sanomansieppaajia ja koodinmurtajia -teoksesta yli jäänyttä aineistoa ja sopii erinomaisesti kirjan oheislukemistoksi.
Lauri Lehtonen
LATVIAN RADIOTIEDUSTELU
Latvian radiotiedustelun alkukehitysvaiheet ajoittuivat samaan ajanjaksoon kuin Vironkin. Latvian yhteistoimintakumppaneita radiotiedusteluasioissa olivat Puola ja Ranska. Teknistä tietämystä hankittiin ainakin Ranskasta ja kooditietämystä Puolasta. Organisaatio perustettiin vuonna 1935 samantapaiseksi kuin Virossa eli johtoelimeksi tuli pääesikunnan tiedusteluosaston jaosto. Henkilöstövahvuus on ollut Viron henkilöstömäärää suurempi eli noin 60, joista avaushenkilöstöä noin 10.
Välineistön suhteen Latvian radiotiedustelu tukeutui kotimaiseen tuotantoon. Vuonna 1927 perustettu radiotehdas VEF Radiotehnika RRR tuotti sekä vastaanottimia että suuntimoita. Suuntimot olivat kaukosuuntimiseen soveltuvia adcock-laitteita. Kaukosuuntimiskyvyn ansiosta Latvian radiotiedustelu pystyi sieppaamaan talvisodan aikana muun muassa Suomussalmen suunnalta Puna-armeijan viestejä, jotka diplomaattikanavien kautta toimitettiin avattuina Suomeen.
Ennen sotia Suomella oli Baltien maiden kanssa löyhä tiedusteluyhteistyö. Talvisodan aikana yhteistyö, tai paremminkin tiedusteluavun antaminen Suomelle tiivistyi merkittävästi. Latvian radiotiedustelu pystyi sieppaamaan ja avaamaan talvisodan aikana Suomen itärintamalta muun muassa Tolvajärvellä, Ilomantsissa , Kuhmossa ja Suomussalmella taistelevien Puna-armeijan divisioonien viestejä, jotka diplomaattisähkeinä viestitettiin välittömästi edelleen Suomeen. Kyseessä oli eräänlainen yksityinen järjestely, joka toteutettiin Latvian sotaministerin tietämättä. Taustalla oli Latvian asevoimien komentajan Kirsjanis Berkisin Suomi-sympatia, joka taas johtui siitä, että hän oli naimisissa suomalaissyntyisen Hilma Lehtosen kanssa. Suomen lähetystössä toimiva sotilasasiamies majuri Erkki Hallakorpi hoiti tietojen välittämistä. Suomessa tiedot olivat Päämajan käytössä jo vuorokauden kuluessa sieppauksesta.
Ajanjaksona 5.12.1939–13.3.1940 lähetettiin kaikkiaan 56 sähkettä, joiden sisältämät tiedot olivat merkittävä täydennys Suomen radio- ja muun tiedustelun hankkimiin tietoihin.