8 Toiminta vetäytymisvaiheessa
8.1 Pääosat
MO.n pääosasto irtautui Karhumäestä kesäkuussa 1944. Se siirtyi junakuljetuksessa Joensuun lähelle Hammaslahteen, josta edelleen Niittylahteen, Pohjois-Karjalan ammattikouluun. Täällä se toimi kesäkuun loppuun asti. Täältä pääosasto siirtyi. Sääminkiin, johon myöhemmin tuli myös Sortavalasta osa Radiotiedustelukeskusta. Toinen osa RTK:ta oli siirtynyt Keuruulle jo kesäkuun alussa. MO:n pääosastosta ja RTK:n osasta muodostettiin Sääminkiin uusi RTK 15.8.1944.
Pääosastosta oli Karhumäkeen jätetty tilapäinen mottiryhmä Motti 4 tukemaan joukkojemme vetäytymistä. Se liikkui II AKE:n tuntumassa sitä tiedustelutiedoilla tukien Kumsaan ja Suojärvelle. Tämän jossakin yhteydessä Motti 4:ksi nimetyn joukkueen johtajana toimi Teuvo Äyräpää. Hänen muistelmansa mukaan joukkue seurasi edessä olevan venäläisen 32 A:n ja Syvärin suunnalla toimivan NKVD-rykmentin radioverkkojen liikennettä, joissa oli 4N-salaus. Sanomia ei varsinaisesti pystytty avaamaan, mutta niistä selvisivät numerolliset tiedot, eli joukkojen ja esikuntien sijaintikoordinaatit, jolloin pysyttiin selville vastustajan ryhmityksestä sekä 32 A:n osalta että Syvärin suunnalta.
8.2 Motit 1 ja 2
Motti 1 sai 22.6.1944 käskyn irtautua Rukajärveltä ja siirtyä Niittylahteen, jossa MO:n pääosa jo oli. Kaluston kunnostuksen jälkeen Motti 1 siirtyi toimimaan Pitkärannan lähelle vapauttaakseen Syväriltä vetäytyvän Motti 3:n, joka oli ollut vaikeuksissa Tuuloksen-Viteleen maihinnousun jaloissa. Pitkärannassa Motti 1 jatkoi kuuntelutoimintaa huolimatta jatkuvista rynnäkkökonehyökkäyksistä. Lähestyvä panssarikiila pakotti joukkueen vetäytymään vähitellen niin, että sodan päättyessä se oli Impilahden Kerisyrjässä.
Motti 1:n johtajan Matti Äyräpään muistelman mukaan vihollinen alkoi sodan loppuvaiheissa käyttää selväkielistä viestitystä. Sen vuoksi joukkueeseen saatiin muutama venäjänkielen taitoinen kuuntelija. Muissa mottijoukkueissa oli todettu myös sellainen ilmiö, että sanomista viestitettiin osa selväkielellä. Se vaikeutti kuitenkin avaamista siinä mielessä, että salakielimateriaalia saatiin tilastotutkimukseen vähemmän.
Motti 2 siirtyi Uhtualta Niittylahteen samoihin aikoihin muiden joukkueiden kanssa. Se sai jatkotehtäväkseen siirtyä Viipurinlahden rannalle ja sieltä edelleen Lauritsalaan, jossa jo toimi aikaisemmin perustettu Lähitiedustelukeskus. Tiedustelutulokset tässä vaiheessa jäivät jokseenkin vähäisiksi. Tämä johtui ilmeisesti siitä, että suuntimistoimintaa ei hallittu, eikä uuteen toimintaympäristöön perehtymiseen ollut riittävästi aikaa.
8.3 Motti 3
Motti 3:n tilanne vetäytymisvaiheessa oli kaikkein dramaattisin. Joukkue siirtyi jo kevättalvella Syvärin pohjoispuolelle Pavlovskajan kylään, jossa se toimi kesäkuussa tapahtuneeseen joukkojen yleiseen vetäytymiseen asti. Joukkue jäi kuitenkin Tuuloksen-Viteleen maihinnousun taakse, oli joutumassa saarroksiin, mutta pääsi vetäytymään käyttämällä maihinnousualueen ympäri rakennettua tilapäistietä. Vihollisen ilmarynnäkkötoiminta häiritsi etenemistä ja toimintaa, mutta tappioitta selvittiin Pitkärantaan. Kuuntelu jatkui koko ajan. Tietoja saatiin erityisesti hyökkääjään tausta-alueella toimivista NKVD-yksiköistä, joiden viestitys edelleen paljasti tietoja varsinaisista taistelujoukoista. Viestivälineenä tässä vaiheessa oli luonnollisesti radio salaamisen tapahtuessa Enigmalla.
Joukkueen saavuttua Sääminkiin se sai elokuun alussa käskyn siirtyä kenraali Erkki Raappanan käyttöön Ilomantsiin, jossa ratkaisutaistelut Kannaksella taistelevien suomalaisten selustaan pyrkineitä vihollisvoimia vastaan olivat alkaneet. Tällä toimittiin vielä menestyksellisesti. Uutta oli nyt Ilomantsissakin se, että vihollinen viestitti selväkielellä.
Välirauhan tullessa pääosa PMRadP:n henkilöstö koottiin Säämingin kautta Keuruulle, josta tapahtui kotiuttaminen, monelle myös lähtö Stella Polaris -operaatioon.
Lapin sodan saksalaisia vastaan alkaessa suunniteltiin liikkuvan radiotiedustelujoukkueen perustamista pohjoiselle rintamalle. Joukkueen johtajaksi oli suunniteltu Matti Äyräpää. Suunnitelmasta kuitenkin luovuttiin. Eräänä syynä oli se, että Suomen radiotiedustelulla ei ollut mitään mahdollisuuksia saksalaisten Enigma-salauksen murtamiseen.